Internetin eri uutis- ja autosivustoilla tehdään aina välillä listauksia automalleista, joiden arvo on nousemassa ja jutut kehottavat ostamaan juuri nämä mallit kiireesti säilöön johonkin humidorin perälle arvoaan nostamaan. Yleensä listaukset on tehty autoista, joiden arvot ovat jo nousseet tai niiden hintaluokka on listan lukijalle jo valmiiksi aivan naurettavissa lukemissa. Miksipä et siis kävisi noutamassa jotain Peugeot 205 GTI:n versioita kahdella kymmenellä tuhannella eurolla? Ohje halpojen 80-luvun GTI-autojen ostamiseen alkaa olla myöhässä sillä huonot on kierrätetty jo vuosia sitten huonekaluputkiksi ja parempien ostamiseen tarjotaan rahoitusta ja kaskovakuutusta. Entäs miten olisi Ferrari 456? Ihan varmana eivät ainakaan enää halpene.

Päätin tehdä nopean kierroksen nettiautossa ja etsiä klassikoita todellisuutta kohtaavassa hintaluokassa – 8000 euron rahoituksen järjestäminen siistiin alkupään Audi TT:hen voi onnistua aika monelta mutta se jää silti helposti tekemättä vaikka se voisikin olla Talvivaaraa parempi sijoitus. Kaikki näistä autoista eivät todennäköisesti tai välttämättä nosta arvoaan koskaan mutta eivätpä ne voi sitä ihan älyttömästi menettääkään. Kiinnostuksen näissä on herättänyt tietenkin jokin henkilökohtainen innostumiseni, joten mitään absoluuttista objektiivisuutta ei kannata tästäkään postauksesta etsiä.

Kuten Colin Chapmankin sanoi, ”simplify, then add lightness”. Omamassaltaan 770-kiloinen VW Polo ei paina paljon enempää kuin mopoauto mutta sen moottorissa on moninkertainen määrä tehoa. GT-mallit voivat olla jo hieman arvossaan mutta tällaisen perusmallin saa bussilipun hinnalla, 200 eurolla. Moottori on monipistesuihku (ei enää ankeaa kaasutinta tai paljon uudempienkin Golfien Mono-Motronicia), joten uskon moottorista mitatun 54 hevosen olevan erityisen hyvällä tuulella. Tässä yksilössä tulee mukana vieläpä vetokoukku, joten yhdessä monikäyttökorimallin kanssa vaihtoehdot ovat rajattomat. Autossa ei tosin toimi kuin 3. ja 4. vaihde, joten ihan jokaiselle vessatauolle tulee maailmanympärysmatkalla tuskin pysähdyttyä.

Miten olisi Fujiwara-vuoren valloittaminen kutoskorisella automaatti-Civicilla? *eurobeat intensifies* kun käyt läpi, mistä tässä on kyse: Double wishbonet joka kulmassa, tekniikka on lähes toyotamaisen luotettavaa, tuunausmahdollisuudet ovat täysin rajattomat ja yhdessä korkealle kiertävän kampiakselin kanssa tämä on 399 eurolla hieno valinta. Halpa hinta selittyy todennäköisesti hyvin pienien vikojen lisäksi nimenomaan automaattivaihteistolla, joka ei ole ikinä ollut Civicin harrastajien suosiossa. Automaatti tuo malliin kuitenkin jotain sellaista karismaa, jota tämän päätyyn asti rakennelluissa sisaruksissa harvemmin on: Yksi käsi ja jalka vapautuu ajaessa, joten voit pitää toisessa kädessä koko ajan isoa soodajuomaa ja vasemmalla jalalla voit harjoitella vaikkapa steppaamista. Koska budjettia olisi hankinnan jälkeen vielä 101 euroa jäljellä, asentaisin autoon ehkäpä vapaavirtaussuodattimen ja loput sijottaisin nykyisillä hinnoilla bensaan.

Ensimmäisen korimallin Twingo on yksi pikkuautosuosikeistani paristakin syystä: Keulan ilme on niin sympaattinen, että se naurattaa jo ennen kuin tajuat, että ystävällisten näköisten ajovaloumpioiden välissä on myös nenä, ja puskurista muodostuva leveä, innokkaaksi muodostumassa oleva hymy. En pidä minkään ihmisen valmistaman laitteen inhimillistämisestä, ja pidän silmäripsiä tällaisiin Twingoihin asentavia autoilijoita erittäin arveluttavina, mutta tämän auton ilme on onnistunut. Toinen syy on automallin yksinkertaisuus ja sen harvinaisuus Suomessa, mikä on ihme, sillä näitä valmistettiin 2,6 miljoonaa yksilöä maailmanlaajuisesti. Takapenkit saa myös käännettyä täysin lättänäksi, joten kyytiin mahtuu mitä vain rahista paloiteltuun surffilautaan. Värivaihtoehdot ovat myös niin syvällä 90-luvulla, että Twingolla ajaessa palaa helposti huolettomaan aikaan, jolloin asuntolainoissa oli tuntuvat korot ja Telen mainoksessa lauloi Anna Hanski. Huomaa myös tämän yksilön kunto – stressi vähenee kun Renaultia ei tarvitse uusien lommojen pelossa jättää kaupan pihalla mahdollisimman kauas muista autoista.

Tämänkertaisen katsauksen viimeiseksi jätän 300€ maksavan B-korimallin Opel Corsan. Olen omistanut ainakin kaksi tällaista 3-ovisessa muodossa, toisen niistä ostin 100 eurolla, ja käytin loput 400 euroa sen moottoriratavalmiiksi saattamiseen: Kauniin lopputuloksen näet tämän merkinnän pääkuvana. Rataversioni oli samalla 1.4-litraisella moottorilla kuin tämä ilmoituksen auto ja sillä pärjäsi pienin muutoksin yllättävän hyvin paljon tehokkaammille autoille Alastaron tapaisella hitaahkolla radalla. Viininpunaisen Corsan omistaja on todennäköisesti tunnistanut ratapotentiaalin ja on jo valmiiksi katkonut pakoputken äänien ja kierrejouset ehkäpä jonkinlaisten ajo-ominaisuuksien toivossa, joten 200 euroa sijottaisin hieman käytettyihin kesärenkaisiin ja ratailtamaksuun. Löytämäni yksilö on vieläpä 5-ovinen tulkinta omasta rata-autostani, joten kori voi olla hieman vähemmän jäykkä, mutta taksimaisuuden takia ajoneuvolla voisi ryhtyä toteuttamaan vaikkapa Nürburgringilla hyväksi havaittua Ringtaxi-tyyppistä liiketoimintaa?