KysUA:n rataillat ovat olleet minulle jo vuosia kesäiltojen suosikkeja. Konsepti on yksinkertainen: Saavu Alastaron moottoriradalle moottoriajoneuvolla, hakeudu seuran jäsenen luo kuuloetäisyydelle ja maksa tälle sopiva määrä rahaa. Tämän jälkeen saat luvan ajaa kello 17 ja 20 välillä omalla ajovuorollasi (ajovuorot ovat yleensä 20 minuutin mittaisia ja ovat jaoteltu muutamaan eri ryhmään). Mukaan pääseminen on helppoa mutta poispääsy on kuin minkä tahansa riippuvuuden kanssa, ulkopuolinen harvemmin pystyy auttamaan mikäli potilaan tahtotila ei ole riittävä. Mikäli toiminta kuitenkin kiinnostaa, seura summaa rataillan säännöt heti etusivullaan osoitteessa http://www.kysua.net/. Ratailtaan osallistuakseen ei tarvitse olla seuran jäsen.

Rataillat ovat osuneet viime vuosina lähes aina ilahduttavasti maanantai-iltoihin mikä vähentää keskimäärin sunnuntaipäivien ankeutta 25 prosenttia ja viikon aloituksia ne parantavat varovasti arvioiden 120 prosenttia. Luvut ovat mitattuja ja sen johdosta myös luotettavia.

Muutamana viime vuotena kahden hengen joukkueemme on osallistunut ratailtoihin rata-ajoa varten valmistellulla BMW:lla. Tällä kertaa rata-auton päältä ei kuitenkaan ehditty pyyhkiä pölyjä viime kesän ajojen jäljiltä, joten päädyimme osallistumaan maanantain ratailtaan hiljattain Nettiautosta löytyneellä Ford Focus ST:lla. Focusta valmisteltiin radalle lähinnä lukemalla huoltokirjaa ja ostamalla työkaluja, joten olin erittäin kiinnostunut näkemään, palaammeko kotiin taksilla. Vielä enemmän kuitenkin kiinnosti päästä haistelemaan raikasta Alastaron ilmaa ja syömään kohtuuhintaisia ryynimakkaroita. Söin kaksi.

Focus on hintaluokassaan älyttömän hauska auto ja siinä on paljon potentiaalia. Eilisiltaisen yksilön moottorinohjaimeen oli myös ilmeisesti kolvattu sopivia hyppylankoja sillä ahtopaineet olivat vakio-ST:ta korkeammalla ja valistuneiden arvioiden mukaan moottori tuotti tämän ansiosta n. 250 – 280 hevosvoiman huipputehon. Kuten Focukset aina, kakkoskorinen ST:kin on erittäin helppo ajettava ja mukavasti seuraavan taka-akselin ansiosta vihapuheet etuvetoisista autoista päättyvät nopeasti mikäli ovat ikinä edes alkaneetkaan. Kuusiportainen manuaalivaihteisto on välitetty melko tiuhaksi ja se sopii kaupunkiajon lisäksi erittäin hyvin myös moottoriradalle. Alastaron hitaissa mutkissa tuntuu siltä kuin kuin kuudesta vaihteesta kolme olisivat koko ajan käyttökelpoisia.

Sovimme ennen radalla ajamista, että emme kytkisi auton ajonvakautusta missään vaiheessa pois päältä. Tämä tehtiin puhtaasti renkaiden takia sillä vanteiden ympärillä oli jo hieman iäkkäät Savat, jotka katoaisivat savuna ilmaan todennäköisesti jo parin kierroksen aikana mutkien ulostuloissa mikäli kelloa vastaan kilpaileminen ottaisi otteen – ja yleensähän se ottaa.

Itse ajonvakautus ei suoranaisesti muodostunut ongelmaksi, ennestään tuntemattomassa autossa siitä oli jopa nopeissa mutkissa alkuun iloa, mutta vetoluistonrajoitus teki ajamisesta melko kulmikasta. Vetoluistoneston toiminta oli ehkä pari pykälää liian rajua mutta ei tietenkään aiheetonta, joten ajamista olisi varmasti pystynyt suuremmalla ajomäärällä sovittamaan paremmin luistoneston raameihin. Alkuun Focus tuntuikin aikamoiselta point and shoot -henkiseltä tuotteelta sillä ohjauspyörän täytyi olla luotisuorassa jotta täysi voima olisi ylikovaa ajetun mutkan jälkeen käytössä. Suorilla kuitenkin nauratti sillä vitoskone hieman muokatulla putkistolla kuulosti ainakin sisälle erittäin hyvältä. Ääntä ei myöskään voimistettu nykysporttien tapaan stereoiden avulla.

Focuksella ajettiin useita kierroksia mutta kuitenkin rataillan rajoituksiin nähden melko vähän. Päätimme lopettaa kun olimme vielä voitolla eli renkaissa oli vielä pintaa kotimatkaa varten, autossa oli edelleen jarrupalat eikä omien havaintojemme mukaan myöskään jäähdytinnestettä oltu voideltu moottoriöljyllä. Taksia ei siis tarvitsisi soittaa, joten siirryimme katsomoon, josta käsin otin pari kuvaakin. Kiitokset jälleen järjestäjille.